Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.
Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.
Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.
Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.
Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle. | Kuka heitti tuon ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin, josta La Tomatina-vallankumous sai alkunsa? Totuus on, että sitä ei tiedä kukaan. Kenties se oli Francon vastainen kapina, tai karnevaali joka riistäytyi käsistä. Tarinan suosituimman version mukaan vuoden 1945 Los Gigantes-festivaaleilla (jättiläismäisten paperimassanukkien paraatissa) paikalliset aikoivat teeskennellä tappelua saadakseen huomiota. He sattuivat lähellä olevan vihanneskärryn kohdalle ja alkoivat viskoa kypsiä tomaatteja. Viattomat sivulliset liittyivät mukaan, kunnes näytös kiihtyi valtavaksi kahakaksi, jossa lenteli hedelmiä. Kahakan aloittaneet joutuivat maksamaan tomaattien myyjille, mutta tämä ei estänyt uusien tomaattitappeluiden syttymistä – ja uuden perinteen syntymistä. Peläten holtitonta kärjistymistä, viranomaiset säätivät, löysäsivät, ja sitten palauttivat sarjan kieltoja 1950-luvulla. Vuonna 1951, paikalliset jotka rikkoivat lakia vangittiin, kunnes julkinen protesti vaati heidän vapauttamistaan. Kaikkein kuuluisin vastalause tomaattikielloille tapahtui vuonna 1957, kun sen kannattajat pitivät näytösluontoiset tomaattihautajaiset arkkuineen ja ruumissaattoineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallishallinto päätti sopeutua, laati muutaman säännön, ja hyväksyi hullunkurisen perinteen. Vaikka tomaatit ovat pääosassa, viikonmittaiset juhlallisuudet johtavat lopulliseen välienselvittelyyn. Se on Buñolin suojeluspyhimysten, Neitsyt Marian ja Pyhän Louis Bertrandin juhla, jota vietetään katuparaatien, musiikin ja ilotulituksen avulla iloiseen espanjalaiseen tapaan. Voimien vahvistamiseksi tulevaa tappelua varten, taistelun aattona tarjoillaan mahtava paella. Se esittelee ikonisen Valencialaisen ruokalajin, jossa on riisiä, mereneläviä, sahramia ja oliiviöljyä. Nykyään näillä hillittömillä festivaaleilla vallitsee jonkinasteinen järjestys. Järjestäjät ovat menneet niinkin pitkälle kuin kehittäneet erityisen pahanmakuisen tomaattilajikkeen vain tätä jokavuotista tapahtumaa varten. Juhlallisuudet alkavat noin kymmeneltä aamulla, kun osallistujat kiipeävät kilpaa hakemaan kinkun öljytyn pylvään nokasta. Sivustakatsojat suihkuttavat kiipeäjien päälle vettä samalla kun laulavat ja tanssivat kadulla. Kun kirkonkello lyö keskipäivää, tomaateilla täytetyt kuorma-autot vyöryvät kaupunkiin, samalla kun messuaminen “To-maat-ti, to-maat-ti!” saavuttaa huippunsa. Sitten, vesikanuunan laukaisusta, päätapahtuma alkaa. Tämä on vihreä valo tomaattien murskaamiselle ja viskaamiselle täyshyökkäyksellä muita osallistujia vastaan. Pitkänmatkan tomaatin sinkoajat, lähietäisyydeltä ampujat, ja keskimatkan koukkaajat - mikä lieneekään tekniikkasi, niin kun kaikki on ohi, sinusta tuntuu täysin erilaiselta (ja siltä myös näytät). Lähes tunnin kuluttua, tomaattimehun kastelemat pommittajat leikkivät tursuavassa katutomaattisoseessa, jossa on tuskin mitään tomaattia muistuttavaa jäljellä. Toinen kanuunanlaukaus ilmoittaa taistelun päättyneen. |